Booking systems of small and medium-sized enterprises and organisations

http://tartu.ester.ee/record=b2656161~S1*es

Extracellular vesicles from human plasma and serum are carriers of extravesicular cargo-Implications for biomarker discovery

Extracellular vesicles (EVs) in human blood are a potential source of biomarkers. To which extent anticoagulation affects their concentration, cellular origin and protein composition is largely unexplored. To study this, blood from 23 healthy subjects was collected in acid citrate dextrose (ACD), citrate or EDTA, or without anticoagulation to obtain serum. EVs were isolated by ultracentrifugation or by size-exclusion chromatography (SEC) for fluorescence-SEC. EVs were analyzed by micro flow cytometry, NTA, TEM, Western blot, and protein mass spectrometry. The plasma EV concentration was unaffected by anticoagulants, but serum contained more platelet EVs. The protein composition of plasma EVs differed between anticoagulants, and between plasma and serum. Comparison to other studies further revealed that the shared EV protein composition resembles the "protein corona" of synthetic nanoparticles incubated in plasma or serum. In conclusion, we have validated a higher concentration of platelet EVs in serum than plasma by contemporary EV methods. Anticoagulation should be carefully described (i) to enable study comparison, (ii) to utilize available sample cohorts, and (iii) when preparing/selecting biobank samples. Further, the similarity of the EV protein corona and that of nanoparticles implicates that EVs carry both intravesicular and extravesicular cargo, which will expand their applicability for biomarker discovery.Peer reviewe

Metsähallituksen alue-ekologisen suunnittelun arviointi 2023

Tässä raportissa esitellään Luonnonvarakeskuksen ja Suomen ympäristökeskuksen tekemän Metsähallituksen alue-ekologisen suunnittelun arvioinnin tulokset. Maa- ja metsätalousministeriön toimeksiannosta toteutettu arviointi sisältää myös hyvin yleisellä tasolla valtion maiden suojelun tehostamistarpeiden, mahdollisuuksien ja mahdollisen lisäsuojelun vaikutusten arvioinnin. Tämän selvityksen mukaan alue-ekologista suunnittelua tulisi kehittää siten, että siinä otetaan laajemmin huomioon valtion metsien käytölle asetetut erilaiset tavoitteet. Tässä voitaisiin hyödyntää monitavoitteisen päätöksenteon menetelmiä. Alue-ekologisen suunnittelun laajempien päivitysten yhteydessä tulisi myös arvioida ekologiset, taloudelliset ja sosiokulttuuriset vaikutukset. Alue-ekologisen suunnittelun ohjeistusta on tärkeä ajoittain päivittää hyödyntämällä uusimpia tutkimustuloksia. Esimerkiksi ASIO-mallin osalta on päivitystarpeita, jotka liittyvät metsien rakenteellisen vaihtelun huomioimiseen talousmetsissä. Metsien eliölajiston kannalta monipuolinen, puustoa pienipiirteisesti uudistava sekä metsätyyppien vaihtelun ja monimuotoisuudelle arvokkaat rakennepiirteet (kuten järeä elävä ja kuollut puu) huomioiva metsätalous turvaa metsäluonnon monimuotoisuutta. Alue-ekologisen suunnittelun ohjeistuksen todellisista vaikutuksista eliölajeihin tarvittaisiin lisätietoa. Riistalajeista metson elinympäristötarpeet on maisematasolla huomioitu Metsähallitus Metsätalous Oy:n ympäristöoppaassa ajankohtaisen tutkimustiedon pohjalta hyvin. Maisematason tarkasteluissa voisi nykyistä enemmän pyrkiä huomioimaan myös muita riistalajeja. Matkailun ja virkistyskäytön tarpeet huomioidaan ympäristöoppaassa melko hyvin. Tämän selvityksen mukaan Metsähallitus hyödynsi vuosina 2015–2020 tehdyssä alue-ekologisen verkoston ajantasaistuksessa monipuolisesti erilaisia aineistoja ja menetelmiä. Potentiaalisia luontokohteita tarkastettiin laajasti maastossa. Alue-ekologista suunnitelmaa on päivitetty muun muassa lisäämällä ja poistamalla verkoston kohteita sekä tarkastamalla niiden rajauksia. Ajantasaistuksessa alue-ekologisen verkoston tarkastelu kokonaisuutena jäi vähemmälle huomiolle. Tällainen tarkastelu olisi kuitenkin suunnitelman laajempien päivitysten yhteydessä tärkeää, koska alue-ekologinen verkoston keskeisenä tarkoituksena on liittää talousmetsien luontokohteet ja suojelualueet samaan kokonaisuuteen, ja sitä kautta pyrkiä turvaamaan lajien elinolosuhteet. Verkostoa tulisikin kehittää tiiviinä Metsähallitus Metsätalous Oy:n ja Luontopalveluiden yhteistyönä. Toimintaympäristön muutosten takia suunnitelman jatkuvan päivityksen lisäksi on hyvä tehdä tietyin väliajoin suunnitelman kokonaisvaltaisempi ajantasaistaminen. Selvityksessä nousi esille useita muitakin aineistoja ja menetelmiä koskevia kehittämisehdotuksia, kuten suunnittelun yhdenmukaistaminen eri alueilla, menettelytavan yksinkertaistaminen kohteiden päivittämiseksi tietojärjestelmissä, lajitiedon laajamittaisempi kerääminen myös monikäyttömetsistä sekä sidosryhmien osallistamisen kehittäminen osallistuvaan, aktiivisen tekemisen suuntaan pelkän kuulemisen lisäksi. Metsähallituksen on hyvä kiinnittää riittävästi huomiota myös uusien työntekijöiden perehdyttämiseen alue-ekologisen suunnittelun osalta. Selvityksen mukaan sidosryhmiin on tärkeä pitää jatkuvasti yhteyttä suunnitteluprojektin aikana. Metsähallituksen tulisi jatkossa kiinnittää erityistä huomiota sidosryhmien roolin kirkastamiseen, molemminpuolisten hyötyjen esiintuomiseen ja prosessin kulusta tiedottamiseen sekä osallistamistapojen monipuolistamiseen. Metsähallituksen viestintää alue-ekologisesta suunnittelusta voitaisiin selvityksen mukaan parantaa. Metsähallituksen tulisi kiinnittää suurempaa huomiota alue-ekologisen suunnittelun osalta erityisesti paikallistason viestintään. Myös jatkuva viestintä ja keskustelu alue-ekologisesta suunnittelusta muun toiminnan yhteydessä on tärkeää. Alue-ekologisen suunnitelman esittämisen muotoa tulisi pyrkiä kehittämään niin, että tiedot on helposti eri toimijoiden löydettävissä ja hyödynnettävissä ja suunnitelman toteutumisen seuranta mahdollista. Uusimman tutkimustiedon mukaan alue-ekologisen suunnittelun toimenpiteet, kuten kytkeytyvyyden parantaminen, kulottaminen ja ennallistamispoltot sekä vanhojen metsien ja uhanalaiselle lajistolle tärkeiden rakennepiirteiden (erityisesti järeä kuollut puu ja järeät, vanhat elävät puut) ylläpito ja lisääminen parantavat monimuotoisuutta. Näiden menetelmien soveltamista kannattaa jatkaa ja lisätä. Erityisesti vanhojen metsien määrää sekä säästöpuustoon, kuolleeseen puuhun ja tulen käyttöön liittyviä toimenpiteitä olisi hyvä lisätä huomattavasti nykyisestä. Tässä selvityksessä tehtyjen arvioiden mukaan Metsähallituksen yleisten yhteiskunnallisten velvoitteiden seurauksena koko Suomea koskevat metsätalouden ja metsäteollisuuden yhteenlasketut vuosittaiset negatiiviset vaikutukset tuotokseen, arvonlisäykseen ja työllisyyteen ovat lisääntyneet vuosina 2015–2020. Verrattuna siihen tilanteeseen, että velvoitteita ei otettaisi huomioon, vuonna 2020 tuotos oli alentunut 1 050 ja arvonlisäys 250 miljoonaa euroa, kun otetaan huomioon myös positiivinen vaikutus eli metsän nettokasvu. Vuonna 2020 metsäsektorin työllisyys oli alentunut 4 150 henkilötyövuotta. Koska velvoitteiden avulla saavutetaan merkittäviä positiivisia, mutta puutteellisten taloudellisten kytkösten vuoksi kansantalouden tilinpidon näkökulmasta hankalasti todennettavia vaikutuksia, Metsähallituksen yleisten yhteiskunnallisten velvoitteiden vaikutusten raportoinnissa tulisi pyrkiä edelleen kehittämään monikäyttömetsien kansantaloudellisten vaikutusten, kustannusten, hyötyjen ja tulonjakovaikutusten arviointia. Tavoitteena tulisi olla kustannus-hyötyanalyysien mahdollistaminen. Sekä taloudellisesta että sosiokulttuurisesta näkökulmasta alue-ekologisen suunnittelun suhdetta ylemmän tason suunnitteluun, erityisesti luonnonvarasuunnitteluun, tulisi selkeyttää. Lisäksi tulisi selkeyttää, millaisen hierarkian eri tavoitteiden yhteensovittaminen muodostaa suunnittelussa. Tällä hetkellä luonnonvarasuunnittelun voidaan nähdä paikkaavan joitakin alue-ekologisen suunnittelun monitavoitteisuuden puutteita. Kokonaisvaltaisemman kuvan saaminen siitä, kuinka hyvin Metsähallitus on ottanut metsien suunnittelussa huomioon kestävyyden eri ulottuvuudet, edellyttäisi alue-ekologisen suunnittelun lisäksi myös muilla tasoilla tehtävän suunnittelun arviointia. Saamelaisten kotiseutualueella toimiessa tulisi kiinnittää erityisesti huomiota kulttuurisensitiivisiin toimintatapoihin. Metsähallitus on ansiokkaasti kehittänyt kävijäseurannan menetelmiä, ja tietoa on kerätty systemaattisesti virkistyskäytön ja matkailun kannalta tärkeillä kohteilla. Tätä kautta on saatu tietoa valtion metsien merkityksestä virkistyskäytön kannalta ja se on mahdollistanut suojelu- ja virkistyskäyttöalueiden aluetaloudellisten merkitysten arvioinnit. Metsähallitus on kansallisesti merkittävä ulkoilupalveluita tarjoava ja näistä mahdollisuuksista viestivä taho. Tällä hetkellä Metsähallituksen verkkosivuilta tai raporteista ei löydy kokonaisvaltaista kuvausta alue-ekologisen suunnittelun verkoston päivitysten toteuttamisesta ja tilan kehittymisestä vuoden 2001 jälkeen. Jos nämä asiat olisi kuvattu selkeästi yhdessä paikassa, toisi se paremmin näkyväksi sitä työtä, jota Metsähallitus on vuosien mittaan tehnyt alue-ekologisen verkoston kehittämiseksi. Metsähallituksen tulisi kiinnittää myös suurempaa huomiota suunnittelukäytäntöjen avoimuuteen ja läpinäkyvyyteen. Esimerkiksi kaikki alue-ekologisen verkoston ajantasaistusprojektien tuloksina tuotetut raportit eivät ole vapaasti saatavilla Metsähallituksen verkkosivuilta. Valtion metsien suojelun tehostamistarpeita ja mahdollisuuksia tarkasteltiin luomalla katsaus alueisiin, jotka voitaisiin mahdollisesti lukea EU:n biodiversiteettistrategiassa tarkoitettuun muuhun suojeluun (ns. OECM-alueet, Other Effective Area-based Conservation Measures). Metsähallituksen alue-ekologisen verkoston kohteista monet voivat täyttää jo nykyisellään OECM-alueen määritelmän. Jotkin alueet, kuten useat ojittamattomat karut suot, eivät puolestaan kuulu alue-ekologiseen verkostoon tai eivät ole OECM-alueita, mutta niillä ei tehdä metsien käsittelyä. Alue-ekologisen verkoston luontokohteissa ja yhteyksissä on mukana luonnontilaisia ja vanhoja metsiä, jotka EU:n biodiversiteettistrategian mukaan tulisi suojella viipymättä. Vanhan metsän rakennepiirteiden ja lajiston osalta merkittävimpiä ovat aarniometsäkohteet. Skenaariolaskelmien avulla selvitettiin Metsähallituksen hallinnassa olevien metsien osalta mahdollisen lisäsuojelun vaikutuksia metsien rakenteeseen ja hakkuumahdollisuuksiin 30 vuoden tarkastelujakson aikana. Kolmessa erilaisessa lisäsuojeluskenaariossa oletettiin 1–3 prosenttia Metsähallituksen hallinnassa olevasta puuntuotannon metsämaasta siirtyvän suojelun piiriin, minkä johdosta suojelussa olevan maa-alueen pinta-ala kasvaisi Suomessa 0,2–0,5 prosenttiyksikköä. Skenaarioissa suojeltaviksi kohteiksi valittiin luonnontilaisia metsiä ja lehtoja sekä käsittelemättömiä vanhoja kangasmetsiä ja ojittamattomia soita. Lisäsuojelukriteereistä ja Metsähallituksen hallinnassa olevien metsien sijainnista johtuen merkittävin osa suojeltavista kohteista sijoittui skenaarioissa pohjoiseen Suomeen. Skenaariosta riippuen suojelualan lisäys vähensi 0,3–0,6 miljoonaa kuutiometriä runkopuun vuotuisia hakkuukertymiä lähimmällä kymmenvuotiskaudella. Ensimmäisen kymmenvuotiskauden jälkeen lisäsuojelun vaikutus puuntuotantoon oli selvästi ensimmäistä kautta vähäisempi. Lisäsuojelun vaikutukset metsien ikä- ja puulajirakenteeseen jäivät vähäisiksi tarkasteltaessa kaikkia Metsähallituksen hallinnoimia metsiä. Lisäsuojeluskenaarioissa vanhoja metsiä siirtyi puuntuotannon ulkopuolelle, minkä vuoksi puuston tilavuus väheni tarkastelujakson aikana puuntuotannon metsämaalla. Skenaarioiden mukaan lähivuosikymmenien aikana puusto järeytyy ja metsiä siirtyy yhä enemmän 41–80-vuotiaiden ikäluokasta yli 80-vuotiaiden ikäluokkaan. Lisäsuojelun kustannuksia eri skenaarioissa arvioitiin aiempien tutkimusten tulosten perusteella. Voimakkaan lisäsuojelun kustannukset (negatiiviset talous- ja työllisyysvaikutukset) olisivat ensimmäisellä kymmenvuotiskaudella koko maan tasolla kohtalaisen merkittäviä, mutta lievän suojelun tapauksessa vaikutukset olisivat suhteellisen vähäisiä koko tarkastelujakson ajan. Aluetaloudellisesti suojelulla olisi kuitenkin merkitystä, sillä vaikutukset kohdistuisivat erityisesti Itä- ja Pohjois-Suomeen. Mikäli lisäsuojelun vaikutuksia halutaan arvioida kustannus-hyötyanalyysin keinoin, tarvittaisiin varsinkin taloudellisista hyödyistä tarkempi tutkimus. Tässä arvioinnissa lisäsuojelun taloudellisia hyötyjä pystyttiin tarkastelemaan vain esimerkinomaisesti. Suojelun taloudelliset hyödyt ovat pääasiassa markkinattomia. Joillakin suojelualueilla voi olla matkailullista merkitystä, mutta pelkkä suojelustatus ei merkittävästi lisää alueiden kiinnostavuutta, vaan tarvitaan myös esimerkiksi retkeilyn mahdollistavaa infrastruktuuria ja palveluita. Oleellinen tekijä paikallistalouden suojelusta saamissa taloudellisissa hyödyissä on se, kuinka vetovoimaisia kohteita alueet ovat ja panostetaanko suojelustatuksen saaneiden alueiden kehittämiseen tulevina vuosina. Ilman panostusta matkailuhyödyt jäisivät todennäköisesti vähäisiksi. Vaikka tietoa alue-ekologisen suunnittelun keinojen toimivuudesta on olemassa, on silti mahdotonta arvioida, miten alue-ekologinen suunnittelu on parantanut monimuotoisuutta verrattuna esimerkiksi suojelun lisäämiseen valtion mailla. Tällaiseen vertailuun ei ole olemassa riittävästi tutkimustietoa. Lisätietoa tarvittaisiin Metsähallituksen luontokohteiden ja muiden monikäyttömetsien sekä suojelualueiden luontotyypeistä, puuston rakenteista, pinta-aloista, ekologisesta tilasta ja kehityssuunnista eri puolilla Suomea, jotta voitaisiin tarkemmin määrällisesti tarkastella valtion maiden mahdollista lisäsuojelutarvetta ja kohdentaa suojelu lajiston ja luontotyyppien suojelun kannalta tehokkaalla tavalla

Taustaselvitys Kansallinen metsästrategia 2035:n valmistelua varten : Skenaarioihin perustuva tarkastelu

Tämän Kansallinen metsästrategia 2035:n valmistelun tueksi laaditun taustaselvityksen tarkoituksena oli tarkastella metsäalan toimintaympäristöä, määritellä metsien käyttöä kuvaavat skenaariot ja tuottaa niihin perustuvat laskelmat. Skenaarioanalyysien avulla voitiin arvioida eri skenaarioiden kansantaloudellisia vaikutuksia sekä vaikutuksia puuntuotantoon ja muihin ekosysteemipalveluihin. Metsäalan toimintaympäristö muuttuu poikkeuksellisen nopeasti. Eri muutosten seurauksena metsien tarjoamia tuotteita ja palveluita kohtaan kohdistuu poikkeuksellisen voimakas kysyntä. Metsien hiilinielujen vahvistaminen, lisääntyvä metsien suojelu ja metsäteollisuustuotteiden hyvän kysynnän seurauksena korkeat hakkuutasot johtavat Suomessa haastavaan tavoitteiden yhteensovittamistehtävään metsien käytön osalta. Lähes kaikissa taustaselvityksen skenaariotarkasteluissa hyödynnettiin HIISI-WEM-, HIISI-WAM-, ja WAM-BD-skenaarioihin perustuvien laskelmien tuloksia. HIISI-WEM- ja HIISI-WAM-skenaariot olivat samanlaiset metsäteollisuuden tuotantomäärien ja niistä johdettujen ainespuun hakkuukertymien ja poikkesivat hieman puun energiakäytön ja siitä johdetun energiapuukertymän suhteen. Erona näissä skenaarioissa myös oli, että HIISI-WAM-skenaariossa kasvatuslannoitusten määrää lisättiin merkittävästi nykytasosta, osa harvennuksista tehtiin yläharvennuksina ja kunnostusojitusten määrä rämeillä oli pienempi. WAM-BD-skenaariossa metsäteollisuuden tuotantomäärät ja energiapuun käyttö vastasivat HIISI-WAM-skenaariota, mutta HIISI-WAM-skenaariosta poiketen WAM-BD-skenaarioissa ei korjattu kantoja energiakäyttöön. Lisäksi WAM-BD-skenaarioissa lisättiin suojelupinta-alaa ja luonnonhoitotoimia (säästöpuiden määrän ja lehtisekapuuston osuuden lisääminen). Laskelmatulosten mukaan HIISI-WAM- ja WAM-BD-skenaarioissa runkopuun kasvu, tilavuus ja puuston nettohiilinielu olivat suuremmat kuin HIISI-WEM-skenaariossa. Koska HIISI-WAM-skenaariossa lannoituspinta-aloja lisättiin verrattuna HIISI-WEM-skenaarioon ja hakkuiden pinta-alat olivat suuremmat kuin WAM-BD-skenaariossa, siinä oli myös vuosien 2016–2045 yli summattuna suurimmat typen, fosforin ja orgaanisen hiilen kuormitukset. HIISI-WAM-skenaariossa oli vastaavalla tavalla laskettuna pienin kiintoainekuormitus kunnostusojitusten pienimmästä pinta-alasta johtuen. Metsien monimuotoisuutta eri skenaarioissa tarkasteltiin puuston rakennepiirteiden ja aluskasvillisuuden peittävyyden kautta. HIISI-WAM- ja WAM-BD-skenaarioissa erityisesti yli 30 cm:n paksuisten mäntyjen kokonaistilavuuden lisäys oli suurempaa kuin HIISI-WEM-skenaariossa. WAM-BD-skenaariossa muiden lehtipuiden kuin haavan ja koivun kokonaistilavuus lisääntyi vuoteen 2036 mennessä, kun se HIISI-WEM- ja HIISI-WAM-skenaarioissa hieman väheni tai pysyi samalla tasolla kuin lähtötilanteessa. WAM-BD-skenaariossa suosittiin haapaa ja muita lehtipuita (pl. koivu) säästöpuina uudistushakkuissa, minkä takia niiden kokonaistilavuus oli vuonna 2036 WAM-BD-skenaariossa selvästi suurempi läpimittaluokassa yli 30 cm kuin HIISI-WEM- ja HIISI-WAM-skenaarioissa. Näiden kolmen skenaarion välillä ei ollut suuria eroja aluskasvillisuuden peittävyyksissä. Myös puolukka- ja mustikkasadot poikkesivat vain vähän eri skenaarioiden välillä. Aluskasvillisuuden peittävyyttä ja marjasatoja kuvaavilla malleilla ei pystytty ottamaan huomioon esimerkiksi lannoituksen suoraa vaikutusta, millä oli vaikutusta tuloksiin. Metsien virkistysarvoa voidaan lisätä WAM-BD-skenaarion mukaisilla monimuotoisuustoimilla (suojeltujen metsien pinta-alan, säästöpuiden määrän ja lehtisekapuuston lisääminen). Edellä mainitun kolmen skenaariolaskelman lisäksi metsävarojen ja puuntuotannon osalta analysoitiin SY-BD-skenaarioon perustuvien laskelmien tulokset. SY-BD-skenaario vastasi muutoin WAM-BD-skenaariota, mutta SY-BD-skenaariossa hakkuukertymät perustuivat suurimpaan ylläpidettävissä oleva aines- ja energiapuun hakkuukertymään, joka saatiin laskennallisesti ilman etukäteen määriteltyä kertymätasoa. SY-BD-skenaarion mukaan vuosina 2016–2035 runkopuuta oli mahdollista hakata vuosittain keskimäärin vajaa 7 miljoonaa kuutiometriä enemmän kuin WAM-BD-skenaariossa. Suuremman runkopuun hakkuukertymän takia metsätalouden työvoiman tarve kasvoi ja se oli SY-BD-skenaariossa 10 % suurempi kuin WAM-BD-skenaariossa. SY-BD-skenaariossa uudistushakkuuala oli suurempi ja vastaavasti kasvatushakkuuala pienempi kuin WAM-BD-skenaariossa. Viidentenä analysoitavana skenaariona tässä taustaselvityksessä oli BIO-skenaario. HIISI-WEM- ja BIO-skenaarioihin perustuen tuotettiin arviot metsäteollisuuden ja -talouden arvonlisäyksen ja työllisyyden kehityksistä kerrannaisvaikutuksineen vuoteen 2050 saakka. HIISI-WEM- ja BIO-skenaarioissa markkinakehitys ja toimintaympäristön muutostekijät vaikuttivat Suomessa tuotettujen metsäteollisuustuotteiden tuotantomääriin, puun kysyntään ja metsätalouteen. Skenaariot erosivat toisistaan siten, että BIO-skenaariossa kotimaassa tapahtuva sahatavaran jatkojalostus oli suurempaa. Tulosten perusteella metsäsektorin tuottama oma arvonlisäys on vuonna 2050 BIO-skenaariossa noin 2,4 miljardia (31 %) euroa ja HIISI-WEM-skenaariossa vajaa 1,8 miljardia euroa (23 %) suurempi kuin vuonna 2020. Kerrannaisvaikutukset ovat BIO-skenaariossa vuonna 2050 vajaa 1,3 miljardia (27 %) suuremmat kuin vuonna 2020 ja yli puoli miljardia euroa suuremmat kuin HIISI-WEM-skenaarion kerrannaisvaikutukset vuonna 2050. Välitön työllisyys laskee BIO-skenaariossa lähes kolmanneksen ja HIISI-WEM-skenaariossa yli kolmanneksen, vuoteen 2050 mennessä. Kerrannaisvaikutukset huomioon ottaen kokonaistyöllisyys laskee noin 36 500 työllistä BIO-skenaariossa ja 41 500 työllistä HIISI-WEM-skenaariossa

Experimental study of isomeric intruder ½+ states 197,203At

A newly observed isomeric intruder ½ + state [ T ½ = 3.5 ( 6 ) ms ] is identified in 203 At using a gas-filled recoil separator and fusion-evaporation reactions. The isomer is depopulated through a cascade of E 3 and mixed M 1 / E 2 transitions to the 9 / 2 − ground state, and it is suggested to originate from the π ( s ½ ) − 1 configuration. In addition, the structures above the ½ + state in 203 At and 197 At are studied using in-beam γ -ray spectroscopy, recoil-decay tagging, and recoil-isomer decay tagging methods. The ½ + state is fed from 3 / 2 + and 5 / 2 + states, and the origin of these states are discussed.peerReviewe

Observation of the proton emitter 116 57 La59

The quantum tunneling and emission of a single constituent nucleon provide a beautifully simple and unique window into the complex properties of atomic nuclei at the extreme edge of nuclear existence. In particular, for odd-odd proton emitting nuclides, the associated decay energy and partial half-life can be used to probe the correlations between the valence neutrons and protons which have been theoretically predicted to favour a new type of nuclear superfluidity, isoscalar neutron-proton pairing, for which the experimental “smoking gun" remains elusive. In the present work, proton emission from the lanthanum isotope 11657La59, 23 neutrons away from the only stable isotope 13957La82, is reported. 116La nuclei were synthesised in the fusion-evaporation reaction 58Ni(64Zn, p5n)116La and identified via their proton radioactivity using the mass spectrometer MARA (Mass Analysing Recoil Apparatus) and the silicon detectors placed at its focal plane. Comparisons of the measured proton energy (Ep = 718 ± 9 keV) and half-life (T1/2 = 50 ± 22 ms) with values calculated using the Universal Decay Law approach indicate that the proton is emitted with an orbital angular momentum l = 2 and that its emission probability is enhanced relative to its closest, less exotic, odd-even lanthanum isotope (11757La60) while the proton-emission Q-value is lower. We propose this to be a possible signature for the presence of strong neutron-proton pair correlations in this exotic, neutron deficient system. The observations of γ decays from isomeric states in 116La and 117La are also reported.peerReviewe

Reassigning the shapes of the 0(+) states in the Pb-186 nucleus

Across the physics disciplines, the 186Pb nucleus is the only known system, where the two first excited states, together with the ground state, form a triplet of zero-spin states assigned with prolate, oblate and spherical shapes. Here we report on a precision measurement where the properties of collective transitions in 186Pb were determined in a simultaneous in-beam γ-ray and electron spectroscopy experiment employing the recoil-decay tagging technique. The feeding of the 02+ state and the interband 22+→21+ transition have been observed. We also present direct measurement of the energies of the electric monopole transitions from the excited 0+ states to the 0+ ground state. In contrast to the earlier understanding, the obtained reduced transition probability B(E2;21+→02+) value of 190(80) W.u., the transitional quadrupole moment ∣Qt(21+→02+)∣=7.7(33) eb and intensity balance arguments provide evidence to reassign the 02+ and 03+ states with predominantly prolate and oblate shape, respectively. Our work demonstrates a step-up in experimental sensitivity and paves the way for systematic studies of electric monopole transitions in this region. These electric monopole transitions probe the nuclear volume in a unique manner and provide unexploited input for development of the next-generation energy density functional models